MILLAINEN OPPIJA OLEN?

Olen oppijana ja opiskelijana hyvin tilanteeseen mukautuva. Oppimistilanteessa aktiivisuuteni ja osallistumiseni riippuu hyvin paljon opiskeltavasta aiheesta ja kiinnostuksestani sitä kohtaan. Oppimisstrategia-testi kertoi minulle, että suoritan opintoja mieluiten mielenkiinnosta ja soveltaen uutta asiaa jo aiempaan oppimaani tietoon. Olen tässä asiassa testin kanssa samaa mieltä. Jo olemuksestani opiskelutilanteessa näkee sen, olenko motivoitunut ja kiinnostaako aihe minua. Kun pystyn soveltamaan uutta asiaa jo aiemmin opittuun tietoon se tosiaan jää minulle muistiin. Teatteritaustani takia olen hyvä opettelemaan käsitteitä ulkoa pinnallisesti ja sanasta sanaan, mutta ne unohtuvat heti kokeen jälkeen, joten siitä ei ole kovin paljoa iloa.  

Oppimistyylitesteissä tulokseni jakautuivat hyvin tasaisesti. Tästä voi päätellä, että olen eri tilanteissa erilaisissa rooleissa. Jos tunnen oloni itsevarmaksi opiskeltavan aiheen äärellä, saatan olla hyvinkin aktiivinen osallistuja ja toteuttaja, mutta monesti saatan myös ottaa itselleni tarkkailijan roolin. Tykkään järjestelmällisyydestä ja loogisesta etenemisestä, mutta fanitan myös spontaania ideointia ja rajojen rikkomista. Huomaan oppivani hyvin silloin kun opettaja kertoo asioista paljon käytännön esimerkkejä. 

MINÄ DIGIOSAAJANA

Kuulun sukupolveen, jolle internet ja sosiaalinen media ovat arkisia asioita. Nykyään tuntuu luontevalta käyttää tietokonetta tai älypuhelinta tiedonhankintaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja arkiseen asiointiin.  

Arvioisin omaa informaatio- ja medianlukutaitoani kohtalaiseksi. Olen tottunut arvioimaan ja suhtautumaan kriittisesti informaatioon, jota lävähtää joka päivä silmieni eteen. Osaan myös poimia esimerkiksi julkaisusta merkkejä, jotka voivat kertoa heikosta luotettavuudesta. Tiedon hankkiminen netistä on minulle luonnollista, mutta esimerkiksi tulokselliseen ja kätevään tiedonetsintään kaipaisin vielä harjoitusta. 

Digitaalinen vuorovaikutus tuntuu minulle luonnolliselta, olen joka päivä yhteydessä läheisiini internetin kautta. Webinaareissa toimiminen kaipaa vielä hieman totuttelua ja harjoitusta. Tällainen videoyhteys on kuitenkin hieno juttu, sillä se mahdollistaa kanssakäymisen osanottajien olinpaikasta riippumatta.

  

Olen melko tarkka siitä, minkälaista tietoa annan itsestäni sosiaaliseen mediaan. En julkaise helposti mitään henkilökohtaisia asioita tai liity nettipalstojen keskusteluihin. Minusta on kuitenkin hienoa, että pystyn vaikka Instagramissa vaikuttamaan asioihin ja jakamaan mielestäni tärkeitä julkaisuja esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen. Tuntuu hienolta, jos voin inspiroida ihmisiä toimimaan paremmin ja jakamaan tärkeää tietoa.  

Kun aloitin tekemään Ylen digitaitotestejä, kuvittelin, että minulla menisi paljon paremmin, kuin miten minulla lopulta meni. Minulla taitaa olla omassa digiosaamisessani enemmän kehitettävää kuin kuvittelinkaan.  

Tekstinkäsittelyharjoitus oli minulle vaikea. Word on minulle tuttu tekstinkäsittelyohjelma, ja olen käyttänyt sitä usein, mutten läheskään niin monipuolisesti, kuin sitä voisi käyttää. Asiat voi hoitaa paljon helpommin, kätevämmin ja nopeammin, jos todella osaa käyttää kyseistä ohjelmaa. Powerpointin kanssa olen samoilla linjoilla. Voisin käyttää sitäkin paljon monipuolisemmin perehdyttyäni enemmän. Excel oli minulle taas aivan uusi juttu. Huomasin, että sitäkin voisi hyödyntää niin moneen asiaan, jos osaisi. Harjoituksista oli kuitenkin paljon apua ja ne selkeyttivät ohjelmien käyttämistä huomattavasti. 

Vaikka kuulunkin ikäluokkaan, joka usein mielletään loistavien digiosaajien joukoksi, on minulla silti paljon opittavaa. Kun erilaisia ohjelmia käyttää säännöllisesti, siinä myös kehittyy. Internetissä ei pidä uskoa kaikkea, mitä näkee, vaan suhtautua kriittisesti ja myös miettiä, mitä itse julkaisee tai kommentoi. Online-opiskelu ja –oppiminen käy varmasti aina vaan helpommaksi, kun opiskelut etenevät, välineet tulevat tutummiksi ja itse kehittyy niiden käyttäjänä.   

JAKSAMISESTA JA OPISKELUKYVYSTÄ

Jotta jaksaa opiskella, on pidettävä huolta itsestään. Kaikki lähtee mielestäni kolmesta perusasiasta, joita ovat ruoka, lepo ja liikunta. Itse yritän syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Huomaan heti omassa olossani, jos olen esimerkiksi jättänyt ateriavälin liian pitkäksi. Yritän myös muistaa juoda riittävästi vettä. Se pitää opiskellessakin vireystasoa yllä. Unen ja levon merkitystä ei koskaan voi painottaa tarpeeksi. Itse tarvitsen vähintään kahdeksan tunnin yöunet, jotta jaksan toimia hyvin. Väsyneenä oppiminen on paljon vaikeampaa ja keskittymiskyky huono. Säännöllinen liikunta auttaa minua jaksamaan ja on minulle mielekästä. Yritän liikkua pyörällä ja kävellen aina kun se vaan on mahdollista. Lisäksi tykkään joogata, juosta, tanssia, retkeillä ja tehdä akrobatiaa.  

Vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen jaksaminen on omasta mielenterveydestä huolehtiminen. Olen itse ylisuorittaja ja saatan polttaa itseni helposti loppuun. Minulla on myöskin paniikkihäiriötaustaa ja ahdistus nostaa päätään aina kun teen liikaa ja väsyn. Minun on siis tärkeää ensinnäkin huolehtia levosta, syömisestä ja liikunnasta, koska ne linkittyvät vahvasti mielenterveyteeni. Sen lisäksi yritän muistaa pitää tarpeeksi taukoja opiskellessa ja ottaa aikaa itselleni joka päivä. Minulle kirjoittaminen on hyvä keino purkaa stressiä ja ahdistusta sekä toisaalta selkeyttää omaa ajattelua. Sosiaaliset suhteet ovat tärkein asia elämässäni ja korvaamaton voimavara minulle. Niistä pidän huolta. Käyn myös terapiassa, mikä auttaa minua oppimaan hiljalleen irti ylisuorittamisesta ja jaksamaan kiireisen arjen keskellä. 

Minusta elämässä tärkeää on tasapaino. Minulle opiskelun vastapainona toimii hyvin vapaa-aika ystävien kanssa ja omissa oloissa sekä harrastukseni. Olen harrastanut teatteria lapsesta asti ja se on intohimoni. Välillä minulla saattaa olla paljon kiireitä esimerkiksi näytelmäprojektin kanssa, jolloin kaiken mahduttaminen päiviin on hankalaa. Olen kuitenkin aina onnistunut siinä. Yritän aina muistaa kiireen keskellä laittaa oman terveyteni ja jaksamiseni etusijalle, koska ne ovat kaiken pohja.  

Se, että opiskelen alaa, joka minua oikeasti kiinnostaa, lisää mielekkyyttä elämääni ja jaksan myöskin opiskella innostuneemmin ja paremmin. Nautin haasteista ja uuden oppiminen on mahtavaa.  

VALMENNUSPEDAGOGIIKASTA

Valmennuspedagogiikassa keskeistä on työelämälähtöisyyden vahvistaminen. Sen teoreettiseen perustaan liittyvät mm. ongelma- ja innovaatioperusteinen oppiminen, projektioppiminen, integratiivinen pedagogiikka sekä ns. “learning by doing”. Valmennuspedagogiikassa hyvin olennaista on ryhmässä toteutuva toiminta ja oppimisen prosessi.  

Humakissa tärkeitä kompetensseja ovat ryhmä- ja tiimityö, verkostoituminen, informaatioteknologia, projektitoiminta, itse- ja ryhmäreflektio, prosessitoiminta sekä kansainvälisyys. Näitä opitaan etenkin oikeissa työelämätilanteissa. Mahdollisia tapoja ovat myöskin simulaatiot työelämätilanteista, erilaiset projektit ja harjoittelut sekä integratiivinen teoria.  

Opiskelu tapahtuu monipuolisesti kontaktiopetuksessa, projektitöissä, itsenäisenä työskentelynä sekä digitaalisessa oppimisympäristössä. Valmennusryhmät, jotka aloittavat toimintansa heti opiskelujen alkaessa, tekevät tehtäviä ja projekteja yhdessä. Valmennusryhmissä on mahdollista kehittyä yhdessä, oppia työskentelemään itsenäisesti ryhmänä ja arvioimaan omaa sekä muiden työskentelyä oppimisprosessin eri vaiheissa. Valmentajan tehtävänä on tukea ja mentoroida, muttei estää opiskelijan oppimisprosessia.

  

Minusta valmennuspedagogiikka näkyy jokapäiväisessä opiskelussani. Jo puolenvuoden aikana olemme tehneet ryhmätöitä, arvioineet toinen toisiamme ja saaneet valmennusta valmentajaltamme. Oma kotiryhmä ja valmentaja ovat antaneet minulle tukea opiskeluissani. Minulla on ollut monipuolisesti kontaktiopetusta, ryhmätöitä, itsenäistä työskentelyä sekä digitaalisessa oppimisympäristössä opiskelua. Odotan innolla myös ensivuoden harjoittelua, jossa pääsen hyppäämään mukaan työelämään ja oppimaan sillä tavalla. Itselleni työelämälähtöinen työskentely on mieluisa tapa oppia.  

OPISKELUA ITSENÄISESTI JA RYHMÄSSÄ

Tykkään työskennellä sekä ryhmässä että yksin. Ryhmässä toimiminen, kansainvälisyys ja projektityöt yleistyvät yhä enemmän työelämässä ja sitä kautta myöskin opiskeluissa. Siksi onkin tärkeää pohtia omia tiimityötaitojaan ja pyrkiä myöskin kehittämään niitä. Oma arviointi ja esimerkiksi oman roolin pohtiminen ryhmässä auttavat kehittymään ryhmätyöskentelyssä. Ryhmässä työskenneltäessä tärkeitä taitoja ovat vuorovaikutustaidot, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaidot, empaattisuus ja toisten huomioiminen sekä ryhmäprosessien ja mahdollisten roolien havainnointi ja tiedostaminen. On tärkeää kohdata muut ryhmän jäsenet tasa-arvoisina sekä kuunnella toisten mielipiteitä, mutta myös uskaltaa esittää omia. Ryhmälle hyvin arvokasta on se, jos jokainen ryhmän jäsen on sitoutunut ja myönteisesti riippuvainen toinen toisestaan. 

Minulle ryhmässä toimiminen tuntuu luonnolliselta, koska se on minulle tuttua. Olen kuulunut erilaisiin ryhmiin ja työskennellyt niissä pienestä asti. Uskon kuitenkin, että minulla on silti opittavaa ryhmässä toimimisesta. Olen hyvin tilanteeseen mukautuva ja roolini ryhmässä vaihtelee hyvin paljon sen kokoonpanosta ja esimerkiksi työstettävästä projektista riippuen. Usein tykkään toimia tunnelman rentouttajan ja kannustajan rooleissa. Pyrin aina tulemaan toimeen kaikkien kanssa, vaikka kemiamme eivät aivan täysin kohtaisikaan. Se on minusta tärkeä taito myöskin työelämää ajatellen.  

Itsenäisessä työskentelyssä tärkeimpiä taitoja ovat mielestäni ajankäytön hallinta ja erilaisten opiskelutekniikoiden hallitseminen. Jos tuntee itsensä ja omalle opiskelulleen sopivat tyylit, tulee opiskelusta mielekästä ja sujuvaa. Joku oppii kirjoittamalla ja toinen fyysisesti tekemällä. Toiselle kahvilassa opiskeleminen auttaa keskittymään ja jollekin se voi olla häiriötekijöitä täynnä oleva paikka. Myös ajankäytön hallinta ja opiskelujen suunnittelu on hyvin hyödyllistä itsenäisessä opiskelussa.  

Itse olen suuri suunnittelun fani ja tykkään organisoimisesta ja aikatauluttamisesta. Minulle itsenäinen opiskelu on sen takia melkein aina sujuvaa. Tunnen myös hyvin itselleni sopivimmat opiskelutyylit eri tilanteissa. Heikkouteni itsenäisessä opiskelussa on keskittymiskyvyn ylläpitäminen. Esimerkiksi kotona työskennellessäni saatan helposti alkaa vaikka siivoamaan kesken esseen kirjoittamista ja tajuta vasta hetken päästä mitä olen tekemässä.  

POHDINTAA TYÖSKENTELYVALMIUKSISTA

Minusta on valmistumassa multimodaalisen vuorovaikutuksen sekä tulkkauksen ja vuorovaikutuksen ohjaamisen asiantuntija. Valmistuttuani voin toimia esimerkiksi kommunikaation ohjaus-, neuvonta- ja valmennustehtävissä eri-ikäisille puhevammaisille asiakkaille ja eri tahoille.  

Tulevalla alallani vuorovaikutus on suuressa roolissa. Sosiaalisuuteni, kokemukseni ihmisten kanssa toimimisesta sekä teatteri- ja ilmaisutaitotaustani antavat minulle hyvät lähtökohdat vuorovaikutuksen ja kommunikaation opiskeluun ja myöhemmin niiden parissa työskentelyyn. Tuleva työni on hyvin ihmisläheistä ja tarvitsen tiimityötaitoja asiakkaiden, heidän lähipiirinsä sekä kollegoideni kanssa toimimiseen. Minun on mahdollista myös työskennellä erilaisissa projekteissa, joissa ryhmässä toimiminen on usein hyvin olennainen asia.  

Tulen oppimaan tulevan neljän vuoden aikana viittomakieltä ja erilaisia kommunikaatiomenetelmiä. Kun aloitin opiskelut, minulla ei ollut minkäänlaista osaamista esimerkiksi viittomakielestä. Avoin mieli ja motivoitunut asenne ovat kuitenkin auttaneet minua kehittymään viittomakielessä ja tulevat varmasti auttamaan myös tulevaisuudessa erilaisia kommunikaatiokeinoja opeteltaessa. Näiden vuosien aikana tulen myös kehittymään kulttuuri- ja toimintaympäristöosaamisessa.  

Minulla on siis paljon kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta, ryhmätyöskentelystä ja ilmaisutaidosta. Näistä taidoista on minulle paljon apua työelämässä. Olen motivoitunut opiskelemaan itselleni uusia kommunikaatiomenetelmiä ja viittomakieltä, kehittämään yleissivistystäni, sukeltamaan mahdollisten asiakasryhmieni kulttuuriin ja historiaan sekä oppimaan työssä toimimisesta. Uuden oppiminen on minulle rikkaus.